Vastaa rahankeräyslain uudistamista käsittelevään kyselyyn

Kysymysmerkki 65
Kysely | Oikeusministeriö, Sisäministeriö
Kysely on päättynyt

Osallistu hankkeeseen

Rahankeräyslain uudistaminen; sisäministeriön esiselvityshanke (SM1615562)

Sisäministeriö asetti elokuussa esiselvityshankkeen, jonka tehtävänä on kartoittaa rahankeräystoiminnan nykytila ja kehittämiskohteet sekä selvittää vaihtoehtoiset toteuttamisvaihtoehdot rahankeräystoiminnan sujuvoittamiseksi. Tavoitteena on pitää kiinni voimassa olevan rahankeräyslain tavoitteesta estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä.

Rahankeräysten järjestämisestä säädetään rahankeräyslaissa. Rahankeräyslain uudistamista pohtiva työryhmä toivoo kyselyyn osallistujilta näkemyksiä työryhmässä selvitettävänä oleviin vaihtoehtoisiin rahankeräysten järjestämisen toimintamalleihin. Kysymyksissä kuvatut toteuttamisvaihtoehdot ovat esimerkkejä mahdollisista rahankeräysten järjestämisen toimintamalleista. Valittavan mallin sisältö täsmentyy esiselvitystyön edetessä.

Kysely on auki 30.11.2016 saakka. Lisätietoja voi kysyä ylitarkastaja Sini Lahdenperältä, puh. 0295 488 312.

Perustiedot

Päättynyt: 29.11.2016

Liitteet

Esiselvitys asettamispäätös.pdf
Ilmianna

Kyselyn pakolliset kysymykset on merkitty (*) tähtimerkillä.

Kysely

Kyselyn pakolliset kysymykset on merkitty (*) tähtimerkillä.
Tämä kenttä vaaditaan.
Vastaukset
  • Keskusjärjestön edustaja 6 / 65
  • Järjestön edustaja 25 / 65
  • Yksityishenkilö 25 / 65
  • Julkisen sektorin edustaja 4 / 65
  • Yksityisen sektorin edustaja 3 / 65
  • Uskonnollisen yhdyskunnan edustaja 1 / 65
  • Muu henkilö 2 / 65
Kirjoita vastaus alla olevaan kenttään.
Vastaukset

  • Privatperson, men jobbar hos polisen på lokalnivå, alltså är jag delvis företrädare för den offentliga sektorn.

  • Kauan sitten olen hakenut yhdistykselle sen ensimmäisen keräysluvan.

  • Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry

  • SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

  • Kepa ry

Valitse alla olevista vaihtoehdoista yksi vaihtoehto.
Tämä kenttä vaaditaan.
Vastaukset
  • Säilytetään lupamenettelyn ja jälkikäteiseen tilitysten tarkastamiseen perustuva järjestelmä. Rahankeräykset sisältyisivät edelleen eräin poikkeuksin yleishyödyllisen toiminnan rahoitusmuotona. Lupamenettelyä sujuvoitettaisiin lainsäädäntöuudistuksin sekä hallintomenettelyä kehittämällä esimerkiksi hakumenettelyä yksinkertaistamalla, keräystapoja ja keräysaluetta koskevan sääntelyn purkamisella ja keskittämällä lupamenettely yhdelle viranomaiselle. 18 / 65
  • Luovutaan lupamenettelystä ja siirrytään ilmoitusmenettelyyn säilyttämällä yleishyödyllisyyden edellytys. Lupamenettelystä luovuttaisiin. Rahankeräys voitaisiin aloittaa viranomaiselle tehtävän ilmoituksen jälkeen. Viranomainen rekisteröisi ilmoituksen ja keräystä koskevat tiedot julkiseen rahankeräysrekisteriin. Rahankeräyksiä koskisi tilitysvelvollisuus. Keräystarkoitus pysyisi edelleen yleishyödyllisenä. 29 / 65
  • Luovutaan lupamenettelystä ja siirrytään ilmoitusmenettelyyn luopumalla yleishyödyllisyyden edellytyksestä. Lupamenettelystä luovuttaisiin. Rahankeräys voitaisiin aloittaa viranomaiselle tehtävän ilmoituksen jälkeen. Viranomainen rekisteröisi ilmoituksen ja keräystä koskevat tiedot julkiseen rahankeräysrekisteriin. Rahankeräys voitaisiin toimeenpanna mihin tahansa tarkoitukseen. Lailla voitaisiin mahdollisesti säätää kielletyistä rahankeräystarkoituksista, esimerkiksi kiellosta toimeenpanna hyvän tavan vastaisia rahankeräyksiä. 17 / 65
  • Siirrytään järjestökentän itsesääntelyyn tai omavalvontaan. Omavalvonnalla tai itsesääntelyllä voitaisiin vahvistaa ilmoitusmenettelyyn perustuvaa viranomaismenettelyä. Alan omavalvojana voisi toimia keskusjärjestö, joka valvoisi rahaa keräävien toimintaa. Rahankerääjät toimittaisivat tiedot keräyksistä keskusjärjestölle, joka voisi ylläpitää julkista rahankeräysrekisteriä ja julkaista varoituslistaa epäluotettavista keräyksistä tai kerääjistä. Lisäksi alalla voisi toimisi järjestö, joka ohjeistaisi toimintaa ja laatisi rahankeräystoiminnassa noudatettavan eettiseen koodiston. Koodistoon sitoutuneet kerääjät olisivat oikeutettuja käyttämään esimerkiksi yhteistä tunnusta tai yksilöityä keräystilinumeroa, jonka perusteella lahjoittaja voisi varmistua keräyksen luotettavuudesta. 1 / 65
  • Jokin muu toimintavaihtoehto 1 / 65
Kirjoita vastaus alla olevaan kenttään.
Vastaukset

  • Yleishyödyllisyyden vaatimus olisi hyvä säilyttää, mutta tällä hetkellä lupaprosessi on hyvin raskas ja kestää kauan.

  • Keräys voisi olla myös uusien ideoiden rahoittamiseen. Kuitenkin edelleen yleishyödyllisen säilytys.

  • Tilitysten tarkistaminen ennen kaikkea

  • Yleishyödyllisyyden vaatimus on tarkoituksenmukaista säilyttää. Lupa on tarpeetonta hallintobyrokratiaa, mutta valvontaviranomaisella tulisi olla velvollisuus tarkastaa ilmoitus ja tarvittaessa pyytää lisäselvityksiä ja jos tarkoitus ei ole yleishyödyllinen, kieltää keräys.

  • Lupamenettelystä luopuminen vähentäisi turhaa byrokratiaa, josta ei ole näytettävissä olevaa hyötyä verrattaessa ilmoitusmenettelyyn, kun yleishyödyllisyysvaatimuksesta on luovuttu.

    Yleishyödyllisyysvaatimus heikentää vapautta rahankeräyksen lisäksi myös rahan lahjoittamisessa. Yksilönä tahdon itse päättää kenelle annan rahaa ja kenelle en. Jos haluamani kohde ei saa lupaa kerätä rahaa, tulee rahan lahjoittamisesta hankalaa tai käytännössä mahdotonta, ja koen tämän rajoitukseksi vapaudelleni.

  • Poliisihallitukselle vain lisää resursseja ja sähköiset haku&tilitysmenetelmät nopeutetusti toimintaan. Kaikki tieto julkiseen rekisteriin.

  • Nykyinen järjestelmä on hidas ja byrokraattinen, eikä virallisilla järjestöillä ole aina aikaa tai kiinnostusta järjestää keräyksiä. Yleishyödyllisyyden vaatimuksen sijaan voisi olla lista kielletyistä kohteista, sillä ihmisten näkemys "yleishyödyllisestä" lahjoittamisesta voi vaihdella suuresti. Tietenkin tilitysvelvollisuus on oltava, jotta rahan lahjoituskohde voidaan jäljittää.

  • Nykyinen käytäntö on mielivaltaista lain tulkintaa

  • Yleishyödyydestä ei tule luopua. Tilityksestä julkinen, ellei jo ole.

  • Helpottaisi esim. koulujen ja muiden vastaavien tahojen rahankeräystä. Toisaalta ei pitäisi luopua yleishyödyllisyyden periaatteesta, koska muuten rahankeräys olisi aika villiä viidakkoa ja mahdollistaisi väärinkäytöksiä sekä heikentäisi valvontaa.

Kirjoita vastaus alla olevaan kenttään.
Vastaukset

  • Yleishyödyllisyys vaatimus myös

  • Keräyksen aloitus tulisi olla sallittu vasta kuukauden kuluttua ilmoituksesta. Kerääjälle tulee olla esittää viranomaispäätös ilmoituksen vastaanottamisesta.

  • Toinen tärkeä asia: Kunnalla ei tällä hetkellä ole verotusoikeuden vuoksi oikeutta saada joukkorahoituslupaa. Kuntien valtionosuudet vähenevät, kunnilla ei ole oikeutta myydä palvelujaan ilman yhtiöittämisvelvollisuutta, mutta kuntien tehtäväkenttä on edelleen laaja. Tämän vuoksi myös kunnalla pitäisi olla oikeus hakea rahoitusta ulkopuolelta. Tiettyihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin, kuten erikoistuneiden museoiden kunnostamiseen, kirjastojen tietokonehankintoihin tai terveyskeskusten odotustilojen sisustamiseen lapsiystävällisemmiksi pitäisi olla mahdollisuus hakea joukkorahoitusta siitä huolimatta, että kunnalla on verotusoikeus. Joukkorahoituksella voitaisiin toteuttaa monia sellaisia asioita, joihin verorahoja ei riitä.

  • Mahdollisten luvansaajien joukkoa ei tule laventaa kattamaan kuntien ja valtion yleishyödyllistä toimintaa tai projekteja, sillä se heikentäisi kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia ja olisi askel kohti sosiaalisesti kestämätöntä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa.

  • Vaihtoehdoissa ei kehitetä rekisteritiedon toteamista ja lahjoituksen samanaikaista tapahtumaa.

  • Omavalvontajärjestelmä on myös hyvin kannatettava ajatus, mutta tällöin viranomaismenettelystä tulisi luopua kokonaan. Kansalaisen näkökulmasta toimiva omavalvonta riittäisi varmistamaan rahankeräysten luotettavuuden, jolloin viranomaisille tehtävät ilmoitukset olisivat pelkkiä hallinnon kumileimasinasioita.

  • Viranomaisille myös tarkastusoikeus kesken keräyksen että voivat varmistaa että menevätkö rahat ilmoitettuun kohteeseen.

  • Lupamaksun/ilmoitusmaksun tarpeellisuutta olisi hyvä harkita, vähintään porrastaa. Nykyinen maksu on pienille järjestöille turhan iso suhteessa niiden keräämään rahasummaan. Rahankeräys ei saa olla vain isojen ammattimaisten järjestöjen yksinoikeus - tulisi myös pohtia mitkä mahdollisuudet on rekisteröimättömillä ryhmillä, jopa yksityishenkilöillä kerätä rahaa yleishyödylliseen tarkoitukseen ja miten näiden keräysten luotettavuus varmistettaisiin.
    Kiinnostava vaihtoehto voisi myös olla rekisteröidä ne tahot, jotka ovat luotettavia rahankerääjiä - eli (pitkäaikainen) lupa tai ilmoitus koskisi keräyksen takana olevaa yhdistystä tms., eikä kulloistakin keräyskohdetta.
    Itsesääntelymenetelmä saattaisi olla paikallaan ilmoitusmenettelyn lisäksi, mikäli järjestöt kokevat sen tulevaisuudessa tarpeelliseksi. Vaatii kuitenkin valmisteluaikaa.