Sama vastaus kuin kohtaan kolme:

Mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja kynnystä niihin pääsemiseen tulisi parantaa. Instrumenttina esimerkiksi palveluseteli on käypä ja lakisääteinen keino parantaa palvelujen saatavuutta. Henkilökohtaisella budjetilla voitaisiin parantaa myös pitkäaikaisesti mielenterveysongelmista kärsivien palvelujen laatua, moninaisuutta ja asiakaslähtöisyyttä. On muistettava kuitenkin, että valinnanvapauden instrumentteja hyödynnettäessä tulee asiakkaan saada tarvitsemaansa tukea, jotta kynnys palvelujen hyödyntämiseksi ei kasva entisestään.

Alhaisen kynnyksen palveluita, jotta ihmiset lähestyisivät mielenterveyspalveluita jo ennen kuin oma tilanne on eskaloitunut todella vaikeaksi.

Detta fungerar inte på hälsocentralerna. En allmänläkare på HVC vet inte mycket om psykisk ohälsa, mottagningstiden är kort och en gång om året. Sjuksköterkorna är inte heller insatta, ibland (ofta!) direkt ohövliga, då man ringer dit. Bara de som själva orkar kämpa eller har anhöriga blir hänvisade vidare till rätt insants (tex. psykiatrisk poliklinik).
Jag hängde mig kvar i många år (tack vare psykiatrerns goda vilja) på psyk. polkliniken för att jag fasade för att bli skickad tillbaka till kommunala hälsocentralen där inget vet något och många är ohövliga. Som bäst funderar jag att börja gå privat, min ekonomi klarar av det. Men av princip anser jag att jag borde har rätt till att få saklig vård på hälsocentralen. Jag finansierar ju också deras verksamehet med mina skattepengar. Alla som jobbar har inte en omfattande arbetshälsovård och då är det hälsocentralen eller att betala privat som gäller. Dessutom har inte alla möjliget att som självbetalande gå privat hos terapeut/ psykiater. Dvs. de som från tidigare har det dåligt lider mer och mer.

Se till att människor faktiskt får ta del av tjänster de har rätt till! Människor som mår psykiskt dåligt har begränsad ork att kräva tjänster själv, det måste garantetas att dessa tjänster erbjuds till dem. Stödtjänster och information ska även erbjudas anhöriga.

Alla som jobbar har inte en omfattande arbetshälsovård och då är det hälsocentralen eller att betala privat som gäller. Dessutom har inte alla möjliget att som självbetalande gå privat hos terapeut/ psykiater. Dvs. de som från tidigare har det dåligt lider mer och mer.

Otetaan esim. sosiaalihuoltolain mukainen ohjaus- ja neuvonta sekä palvelutarpeen arviointi todesta joka puolella palvelujärjestelmässä. Tällä hetkellä ohjaus ja neuvonta toimii satunnaisesti ja ihmiset eivät saa lakisääteisiä palveluja, koska heitä neuvotaan palveluissa väärin tai ei neuvota lainkaan. Kela esim. ohjeistaa ihmisia erittäin puutteellisesti hyvin usein, Kelassa ei tiedetä lakisääteisestä ohjaus- ja neuvontavastuusta jne. Tämä on valtakunnallinen ongelma ja aiheuttaa kansalaisten keskuudessa valtavasti eriarvoisuutta, köyhyyttä, epätasa-arvoa eikä tue millään tavoin mielenterveyden ylläpitoa, vaan toimii päinvastoin. Huolehditaan kunnissa ja muissa julkisissa palveluissa, että lakia noudatetaan ja myös valvotaan, Kelan vastuusta tässä asiassa olen erittäin huolissani.

Vi behöver mera samarbete över gränserna social-bildning- hälsovård etc. Nu finns det många lyckor att hämta service i och ingen som ser helheten. Stöd skall erbjudas tidigt. Kanske behövs någon forma av screening verktyg, dataprogram där man kan fylla i olika livsfaktorer, arbetslös, kommer från missbrukande hem, upplevt våld, första barnet etc. Som ger en vink till personal att det behövs mera resurser.

Olennaista on löytää ratkaisu siihen, miten määritellään tarpeet ja miten joustavasti palvelurakenteessa on liikkua muuttuvienkin tarpeiden ja tavoitteiden suunnassa. Hyvänä on ehkä kolmikanta: mt-ongelmista kärsivä, omainen ja ammattihenkilö. Erilaiset näkökulmat voivat rakentua yht. keskustelun kautta.

Psykiatria on lääketieteellinen erikoisala ja potilaiden ongelmat vaativat monipuolista erikoisosaamista ja tutkittuihin näyttöihin perustuvia hoitomenetelmiä. Jatkossakin.

Pitää olla oikeaa tietoa päätösten pohjaksi, jotta vähät resurssit voidaan jakaa oikein. Resursseja pitää olla myös jatkuvalle toiminnan kehittämiselleä. Ei voi jäädä makaamaan tuleen. Toiminnan resurssit pitää voida keskittää sinne, missä niillä saadaan tuloksia aikaan.