Jos hankintalakiin kirjataan enemmänkin esim. työllistämisvaatimuksia palveluntarjoajalle, niin vain taloudellisesti merkittävät voivat osallistua kilpailutuksiin.

Yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei huomioida riittävästi julkisissa hankinnoissa, hinta määrää liikaa.

Julkisissa hankinnoissa halpa hinta on käytännössä aina ensisijainen, ei sosiaalinen vaikuttavuus.

Julkisen sektorin hankinnoissa tulisi olla mahdollisuus valita myös yhteiskunnallinen yritys joskus vaikka hinta ei olisikaan edullisin. Tästä pitää vain luoda pelisäännöt missä tilanteissa näin on suotavaa toimia. Yhteiskunnallisesti se olisi järkevämpää kuin että liian moni on työelämän ulkopuolella ja heidän toimeentulonsa maksetaan verovaroin kuin että he olisivat mukana työelämässä ja sitä toimintaa tuettaisiin verotuksesta saaduin varoin. Työelämään osallistumisen muut vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ovat kuitenkin usein myös merkittäviä, joita on vaikeampi taloudellisin mittairein osoittaa (osallisuus, merkityksellisyys, omanarvontunto...)

Minulla ei ole ollut haasteista rahoituksessa, mutta olen havainnut, että kukaan ei juuri edes tiedä, mitä yhteiskunnallinen yritys tarkoittaa.

Hinta ("kokonaistaloudellisuus") on liiaksi hankintoja määräävä tekijä. Laatu, palvelun jatkuvuus sekä esim. eettisyys, ekologisuus ja kestävyys jäävät liian usein korulauseiden laariin. Vaikka monesti hieman kalliimpi alkuinvestointi olisi monesti pitkällä tähtäimellä selkeästi parempi vaihtoehto myös taloudellisesta näkökulmasta.

julkisissa hankinnoissa vain hinta vaikuttaa

Rahoituksessa julkisomisteinen osuuskunta voi käyttää palkkatuettua henkilökuntaa, kunnan tiloja, hallintoresurssia. Yksittäisten jäsenten omistamat osuuskunnat yritysvetoisesti toimivia ilman mitään yhteiskunnan tukea. Hankinnoissa muutamat kunnat ovat palvelussetelisopimuksia tehneet, osissa kuntia ei ole käytössä tätä mallia tai ymmärrystä/halua ostaa yhtään palvelua työttömien perustamalta osuuskunnalta. Hankintaohjeet hyvin erilaisia alueen kunnissa, keskustelussa vasta sosiaaliset kriteerit.

Julkisissa hankinnoissa on aina hinta 100% ja se ei tule mitään kehitystä. Päinvastoin suositaan rahojen siirtämistä ulkomaille vahvasti, koska isoilla yrityksillä on isot lakimies resurssit ja voivat haastaa pienet hankintayksiköt hyvin tehokkaasti ja jopa isommatkin.

Haasteena rahoituksessa on se, että ei yhteiskunnallisille yrityksille ole olemassa mitään rahoitusta.
Esimerkiksi sote-palveluiden kilpailutuksissa olisi hyvä huomioida pisteytyksessä se, että tarjoaja on yhteiskunnallinen yritys (tai todistettavasti kantaa sosiaalista ja yhteiskunnallista vastuuta). Se, että sote-palveluita hankitaan halvimman hinnan taktiikalla esim. joltakin monikansalliselta palveluidentuottajalta, joka tulouttaa voitot jonnekin veroparatiiseihin, on todellakin yhteiskunnallisesti vastuutonta.
Muissa julkisissa hankinnoissa voisi tarjoajilta edellyttää ns. työllistämispykälää esim. siten, että tarjoaja toimii yhteistyössä sellaisen yhteiskunnallisen yrityksen kanssa, joka työllistää pitkään työttömänä olevia tai nuoria. Nämä henkilöt kuten myös saisivat sitten tämän yhteiskunnallisen yrityksen antamaa työhönvalmennusta niin, että sopivia työtehtäviä yrityksestä löytyy ja henkilö kykenee niihin. Tämä edellyttää sitä, että yhteiskunnallinen yritys pystyy siirtämään palkkatuella olevia yrityksiin töihin ja työnantajavastuu säilyy yhteiskunnallisella yrityksellä. Tässä mallissa yritykselle ei synny mitään riskiä ja silti yritys voisi kantaa yhteiskuntavastuuta ikään kuin välillisesti. Ja osallistua kilpailutuksiin, jossa työllistämisehtoa vaaditaan. Työllistynyt henkilö voi saada "jalkansa oven rakoon", saada tarvitsemaansa työkokemusta ja työllistyä lopulta avoimille työmarkkinoille.