Ennaltaehkäisevä toiminta ei linjautuisi lastensuojeluksi ja niiden palveluiden saavutettavuus paranaisi ja kynnys madaltuisi hakea palveluita.

En välttämättä näe nykyisen lastensuojelulain muuttamista tarpeellisena - uskon voimakkaasti siihen, että jos palveluiden ja sektoreiden yhteistyötä ja yhteisiä tavoitteita lasten suojelemiseksi saadaan vahvistettua, tulee lopputuloksesta kestävämpi. Mutta se voi vaatia lainsäädännöllisiä uudistuksia nimenomaan muualla kuin lastensuojelun lainsäädännössä.

Lastensuojelu ei voi olla vain kriisityötä vaan vaikuttavuus lähtee siitä, että voidaan aidosti työskennellä koko perheen kanssa. Strategista ohjausta tarvitaan muun palvelujärjestelmän suuntaan, jotta koko palvelujärjestelmä vahvistuisi huomioimaan omassa työskentelyssään koko perheen.

Lastensuojelu keskittyy jo nyt erityisen suojelun tarpeessa oleviin lapsiin. On hieman yllättävää nähdä tämä etenemisvaihtoehtona. Ilmeisesti hyvinvointialueilla sovelletaan lakia monin tavoin, jos nykyisen lainsäädännön mahdollistava rajaus ei näyttäydy STM:n niin. Jos kyse on ennaltaehkäisevän lastensuojelun käsitteestä, nosto on ymmärrettävämpi. Jos ennaltaehkäisevän lastensuojelun käsitteestä luovutaan, on toisaalta riski, että muut toimijat eivät ymmärrä, että heillä on rooli lapsen turvaamisessa.

Lastensuojelu on alkanut elää omaa elämäänsä siten, että kun lapsi laitoksesta poistuu, tarvitaan rahavirran jatkumiseksi nopeasti mistä vain uusi lapsi tilalle ja tällöin viranomainen ei noudata lakia vaan mielistelee lastensuojelun tuottajaa.

Lastensuojelu on uudistettava perustoja myöten aloittamalla viranomaisten radikaalin vähentämisen ja jäljelle jäävien kouluttamisen maalaisjärkeä käyttäviksi lakia noudattaviksi ihmisiksi. Mikäli edellytyksiä ei ole toimia oikein, on työntekijäviranomainen välittömästi irtisanottava.

lastensuojelua pitäs kehittää

Lastensuojelulla ja yksittäiselöä sosiaalityöntekijällä on tällä hetkellä aivan liian suuri valta päättää tavallisten lapsiperheiden elämästä jopa pelkän huolen ja musta tuntuu ajatuksen perusteella.

Kukaan ei nykyään käytännössä valvo sossujen tai sijaispaikkojen virheitä. Vanhemmat ja lapset häviävät. Avohuolto pitäisi olla oikeeta apua ja oikea aikaista.
Lapselle ja aikuisille pitäisi sijoituksen alussa järjestää kriisiapua, jota nykyään ei järjestetä.

Avohuollon asiakkuuteen tullaan jo nyt monesti sellaisessa kriisissä, jossa hyvin pian ollaan kiireellisten kautta valmistelemassa huostaanottoa. Suhteen rakentamiselle ja tiiviimmälle työskentelylle kriisiytymisen ehkäisyksi ei jää aikaa ja perhesosiaalityön puolella sitä ei ole riittävästi resurssoitu. Toistuva ja tauoton määräaikaisten huostaanottojen valmistelu vaikuttaa myös työntekijöiden jaksamiseen.

Lastensuojelu tehtävä kuuluu kaikille, peruspalveluiden ja kunnan osa tehtävä kirkkaammaksi. Paljon lapsia ja perheitä, joita voidaan tukea peruspalveluilla eivätkä he tarvitse lastensuojelun erityistä suojelua. Rajapinta selkeäksi ja osaamista vahvistettava tunnistamisessa.