Perheiden jälleenyhdistymistä oisi tehostettava ja nuorille 16-18 vuotiaille kehitettävä huostaanoton palvelu vaihtoehto
Lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle pitäisi antaa aidosti mahdollisuus luoda luottamuksellista suhdetta lapseen sekä perheeseen. Tämä vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti luottamuksen kokemukseen niin yksilö- kuin esimerkiksi yhteiskunnan tasolla. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee edelleen olla yliopistokoulutuksen käyneellä sosiaalityöntekijällä lastensuojelutehtävän vaativuuden vuoksi.
Palveluiden keskittämisen suhteen on oltava varovainen, sillä jo tällä hetkellä syrjäseudut ovat jääneet palveluista kauas. Utsjoella on väkimäärään suhteutettuna paljon lastensuojeluasiakkaita, mutta erikoissairaanhoidon palvelut jo kaukana (yli 400km). Pääasiassa myös laitosmuotoiset sijaishuoltopaikat ovat pakostakin jo yli 400 km päässä.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän henkilökohtainen virkavastuu lukuisina tehtävineen tulee purkaa ja miettiä tehtäväjako uudella tavalla.
On varsin mielenkiintoista esittää, että lastensuojelun avohuolto siirtyisi sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, kun suurin osa asiakkaista on tällä hetkellä avohuollossa. Näin luotaisiin tosisiassa uusi lastensuojelun porras SHL:n mukaiseen sosiaalityöhön, ja asiakkaat siirtyisivät sitten tämän palvelun ja sijaishuollon välillä.
Jos SHL:n mukaisessa sosiaalityössä alettaisiin hoitaa sosiaalihuollon asiakkaiden lisäksi nykyisiä lastensuojelun avohuollon asiakkaita, vähiten tarvitsevat asiakkaat jäisivät ilman palveluita, kun työntekijät joutuisivat käytännössä valmistelemaan huostaanottoja ja sijoittamaan lapsia kiireellisesti. On tärkeää, että erityisen tuen tarpeessa olevilla perheillä, joilla ei ole lastensuojelun tarvetta, on myös tosiasiallinen mahdollisuus saada palveluita.
Jos taas kiireelliset sijoitukset olisivat nykyisen sijaishuollon tehtävä, se tarkoittaisi käytännössä, että perheen työntekijä vaihtuisi aina siinä kohtaa, kun lapsen perheen tilanne on erityisen haavoittuva. On vaikeaa nähdä, miten tämä palvelisi asiakasta.
Lastensuojelun asiakasvanhempien tukea vahvistetaan ja ohjeistetaan selkeämmin, oma asiakassuunnitelma ja konkreettisempaa tukea myös vanhemmille., koska hyvinvoiva vanhempi on myös lapsen/nuoren etu. Lisäksi viranomaisyhteistyötä poliisin kanssa selkeytetään ja erilaisia käytäntöjä vaikka hatkassa olevan nuoren etsimisessä ja palauttamisessa yhtenäistetään. Sosiaalialan koulutuksessa huomioitaisiin nykyistä paremmin myös lastensuojelu- ja traumaosaaminen ja esim. psykoterapeuttikoulutusta uudistetaan enemmän yhteiskunnan varoilla kustannettavaksi, koska terapeuteista on huutava tarve
Sekä lasten että vanhempien terveydenhuolto tulisi integroida lastensuojelun sisältöihin. Lastensuojelua vaativissa tilanteissa on hyvin usein mukana lapsen, vanhemman tai molempien terveydellisiä kysymyksiä. Lastensuojelun piirissä olevilla lapsilla on muuta väestöä enemmän terveysongelmia. Erityisesti sijaishuoltoon tulisi sisältyä integroidut terveyspalvelut ja riittävän terveystiedon saatavuus sijaishuoltopaikoissa tulisi turvata. Nykyiset toimintatavat eivät turvaa riittävää tiedonsiirtoa ja sosiaali&terveyspalvelujen yhteensovittamista lapsen ja perheen tarpeen mukaisesti.
Tulee mennä katselemaan kokonaisuutta laatikon ulkopuolelle. Miltä näyttää? Ei kovin vaikuttavalta. On myönnettävä, että nykyisenlainen lastensuojelu ei toimi ja että viranomaisia on liikaa ja että he toimivat sisään päin lämpiävästi oman yhteisönsä ja etujensa ylläpitämiseksi, ei lasten eikä perheiden edun mukaan, kuten laki edellyttää. Kokonaisvaltainen täysin uudentyyppinen ei-narsistinen asennekasvatusmalli viranomaistyöskentelyyn on pakko ottaa käyttöön, muuten olemme huonossa jamassa jossa siis itse asiassa olemme jo.
On vihdoin annettava perheille itselleen valtaa päättää omista asioistaan. Emme kukaan tarvitse kyttäysyhteiskuntaa jöötä pitämään ja kertomaan meille miten saa olla ja elää. Suomi on oikeusvaltio ja täällä tulee jo perustuslakimme mukaan noudattaa edistyksellistä demokratiaa mihin ei kuulu sosiaalityöntekijöiden ailahtelevien mielenliikkeiden mukaan tehtävät erikoisiskut perheisiin joka 2.h poliisisaattueissa ilman aitoa syytä.
Lastensuojelun avohuollosta on tullut sosiaalihuoltolain uudistuksen jälkeen ns. huostaanottoautomaatti. Peruspalveluista "tilataan" lapsen tai nuoren huostaanotto, kun mitään ei enää ole tehtävissä, eli kun ei ole valtuuksia enää toimia peruspalvelujen keinoin. Sosiaalityöntekijät eivät pääse tekemään tosiasiallista muutostyötä perheiden kanssa, koska muut palveluiden tuottajat ovat jo "nostaneet kädet pystyyn" eikä muuta kuin kodin ulkopuolelle sijoittamista enää nähdä vaihtoehtona.
Se, mitä on aiemmin tehty avohuollossa, yritetään tehdä nyt mitättömin resurssein perus-lapsiperhe-sosiaalityössä. Vain kaikkein vaikeimmin oireilevat ja vaativimmat asiakkaat siirretään lastensuojeluun, missä ei kuitenkaan ole toisenlaisia tai vaikuttavampia työkaluja kuin peruspalveluissakaan, lähinnä pelkästään sijoittaminen kodin ulkopuolelle.
Perheiden kanssa työskentelyyn jo ennen lastensuojeluun siirtämistä tulisi resurssoida reippaasti. Varhaiskasvatukseen sosionomeja, joiden tehtävänä on antaa vanhemmille tukea lasten kasvatuspulmissa. Myös kouluille sosionomeja jatkamaan kasvatusohjausta ja tekemään yhteistyötä vanhempien kanssa, kuraattorit myös kotikäynneille. Nuorisotyö kouluihin, ja myös Ankkurityö poliisilaitoksista kouluille. Lasten- ja nuortenpsykiatrian palvelut kiinnitettävä nykyistä paremmin koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon ja OHR:ään. Psykiatrisia sairaanhoitajia kouluterveydenhoitajien lisäksi. Perusopetuksen järjestämistä luokattomasti olisi mahdollistettava helpommin, jos oppilas sitä tarvitsisi.
-
Sosiaalityöntekijöille kunnon sanktiot. Sijoitus- ja huosta jutut käräjä oikeutee tai käänteinen todistustaakka pois HAO:sta. Perheen jälleenyhdistämiseen pitää panostaa.