Tietosuojalainsäädäntö on jatkuvasti hankaloittamassa käytännön työtä. Yhteistyö SO-TE rajan yli on kaikissa uudistuksissa keskeisessä roolissa, mutta käytännössä se aina tyssähtää siihen, että tietosuoja estää työn tekemistä. Tietyissä tilanteissa toki esim. lastensuojelussa on laillinen oikeus mennä SO puolelta TE rekisteriin, mutta pääasiassa tämä rekisteriraja kyllä vain hankaloittaa työn tekemistä. Samoin yhteistyö esim. poliisin kanssa on haasteellista molemminpuolisen vaitiolovelvollisuuden takia. Enkä tarkoita, että kaikki asiat pitäisi olla kaikkien saatavilla, mutta jotta tämä SO-TE yhteinen työskentely onnistuu oikeasti pitää rekisterirajan ylittämiselle ja siis tietosuojalle jotain tehdä. Nykyisellään se estää kauniiden idealististen "kaikki toimivat yhdessä asiakkaan edun mukaisesti" ajatusten toteutumisen käytännössä.

Tarvitaan. Lasten suojeleminen (ehkäisevä työ) tulisi tuoda osaksi jokaista sote-palvelua ja sektoria lainsäädännön tuella - jos koko palvelujärjestelmää ei ole valjastettu ajoissa tunnistamaan riskejä lapsen hyvinvoinnille ja antamaan ehkäisevää tukea, tulee lastensuojelu olemaan aina "kriisissä" ja kuormitettuna.

Näyttää siltä, että lainsäädännön muutoksia tarvitaan siihen, että hyvinvointialueet todella huomioisivat henkilöstön työhyvinvoinnin, jotta lastensuojelun henkilöstöstä saataisiin sitoutunutta tähän vaativaan tehtävään. Palveluita / visiota ei voi käytännössä toteuttaa kun tekijät eivät halua tulla tekemään työtä hyvinvointialueille.

Vammaislainsäädännön uudistaminen tulisi saada valmiiksi ja siinä säätää tarkemmin vammaispalveluiden vastuista erityisen tuen asiakkaiden palveluiden järjestämisessä.

Muita toimijoita tulisi velvoittaa tukemaan lasta ja perhettä.

Kyllä. Terveydenhuollon ja sivistystoimen palveluja koskevaan lainsäädäntöön tulee saada velvoittavuutta arvioida lapsen tuen tarve ja toimia. Esimerkiksi terveydenhuoltoa koskevaan lainsäädäntöön tulisi sisällyttää velvoite AINA selvittää lapsipotilaan/potilaan alaikäisen huollettavan tilanne kattavasti ja varmistaa jatkotoimenpiteet.

Tietosuojalainsäädäntöä tai ainakin sen soveltamista tulee muuttaa. Nykyiset liian tiukat tietosuojalainsäädännön tulkinnat vaarantavat pahimmillaan lapsen edun toteutumisen ja lapsen/perheen avun saannin. Lainsäädännön tulisi tunnistaa yhteinen so-te -asiakkuus, jolloin yhteisasiakkuuteen liittyvää tietoa voitaisiin jakaa asiakkaan edun mukaisesti yli so-te - hallinnon ja rekisterirajan. Nyt tämä ei ole mahdollista, vaikka asiakas itse sitä pyytäisi ja toivoisi.

Suomessa on aivan liikaa lakeja ja asetuksia joita viranomaisten ei lain vastaisesti käytännössä tarvitse noudattaa ja joita kansalaisten ja perheiden on noudatettava vastoin tarvetta ja tahtoa viranomaisten halujen ja mielenailahtelujen mukaan.

On alettava toimia aikuisten tavoin ja luotettava perheisiin ja lapsiin sekä annettava heille lähinnä rahallista tukea arjessa paremmin selvitäkseen. Emme tarvitse kyttäysyhteiskuntaa mihinkään oikeasti.

Kyllä tarvitaan. Olisi toimittava moniammatillisesti, ei pelkän sosiaalityön ja -ohjauksen varassa. Tarvitaan moniosaajuutta, jotta huonoimmin voivat lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa avun ja perheet tuen. Ehkä olisi syytä muuttaa lastensuojeluasiakkuus-nimike kokonaan toiseksi, kun monialainen työskentelyote ei olisi enää vain so- vaan myös te- ja opetusalan ja nuorisotyön yhteistä? Erityistason kuntoutusasiakkuus? Vaativaa erityispalvelua tarvitsevat asiakkaat? Vai mikä?

Lapsien huostaanotoilla ei saa tehdä rahallista voittoo kaupungille, eikä yksityisille palveluntuottajille ja kaikki ylimääräinen raha pitää laittaa perheiden jälleenyhdistämiseen ja tukemaan lasten omia vanhempia jo pelkästään henkisen kärsimyksen takia, kun vastoin tahtoa huostaanotetaan. Sijoitus on AINA huonompi vaihtoehto jos omien vanhempien luona on mahdollista asua.