kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut
kehitysvammaisten on vaikea vaikuttaa mm kansalaisaloite vaatii vahva tunnistus kehitysvammaisille tulis taata pankin digipalvelut
Kansalaisten digistressi kasvaa eksponentiaalisesti - kotona ja töissä. Sen takia pitää nopeasti saada liikkeelle kriittistä massaa todistevirtoja = organisaatiolompakot käyttöön KELA&HSL mallin mukaan. Findynetin velvollisuus auttaa erityisesti julkista sektoria.
Aika pitkään ja monen hallituksen toimesta tätä työtä on tehty, mutta elämäntapahtumien tai liiketoimintatapahtumien ympärille kiinnittyviä julkisia ja yksityisiä, "saumattomasti yhteentoimivia" palveluja on melko vähän toistaiseksi. Tähän mennessä työ on keskittynyt elämän loppupuolelle; kannattaisiko seuraavaksi toteuttaa myös elämiseen liittyviä palveluja.
Elämäntapahtumalähtöistä digitalisaatiota on edistetty jo lähes vuosikymmenen ajan eri halli-tusohjelmissa. Dokumentissa ei ole tarpeen avata taustaa tai määritelmää yksityiskohtaisesti, vaan riittää viittaus hallitusohjelmiin, joissa aihe on ollut esillä. Mitä käytännössä tarkoittaa ’pidemmän’ aikavälin suunnitelma, se olisi hyvä tarkemmin määritellä. Mikäli kehittämistä tarkastellaan pitkällä aikavälillä, on syytä pohtia, onko vuoden 2030 ulottuvuus riittävä. Keskipitkä aikaväli (3–5 vuotta) keskittyy konkreettisiin parannuksiin, pilotointiin ja valmiuksien rakentamiseen, kun taas pitkä aikaväli (5–10 vuotta) kattaa strategiset ja rakenteelliset uudistukset, kuten lainsäädännön kehittämisen, teknologian pitkäjänteisen hyödyntämisen ja ekosysteemien rakentamisen.
Hanke on oikean suuntainen. Hajanaisesta digiviidakosta on päästävä loogisiin polkuihin, mitä elämässä tulee jokaiselle vastaan.
Yksityisiä yrityksiä ei saa päästää rahastamaan digipalveluilla valtiota, vaan valtion tulee olla ensisijainen tarjoaja polun digitransaktioille ja päin vastoin rahastaa yksityistä sektoria. Myös valtion tulee pitää huolta, että palvelut ovat yksinkertaisia ja kenttä ei pirstaloidu mahdottomaksi viidakoksi, joka kaatuu ylläpitovaikeuksiin. Rajapintojen standardointi on ensisijaisen tärkeää.
Monilla ei vieläkään varaa ja tai osaamista. Ihminen kaipaa ihmistä.
Elämäntapahtumia, joissa julkinen valta eli valtio tai kunta on aina mukana, ei ole montaa. Terveydenhuolto on myös julkista (ainakin toistaiseksi), mutta siinä on useita erillisiä tapahtumia. Elämäntapahtumat, joissa julkinen hallinto on mukana voisi hahmottaa prosessina: syntymä=kansalaisuuden rekisteröinti, koulu= oppivelvollisuus, aikuisuus= asuminen, äänestys, veronmaksu, ajoneuvon ajo-oikeus, avioliitto, vanhuus=edunvalvonta, omaisuuden periminen, kuolema. Terveydenhuollon päätapahtumat voi myös hahmottaa prosessina. Miten nämä kuvataan selkeästi ja täydennettynä julkisen hallinnon "syötteinä" ja kansalaisen vastausvelvoitteina?Yhtenäinen verkkosivujen ulkoasu estäisi "viidakon" syntyä ja harhautumista viestintähuijauksiin. Päätapahtumiin liittyvät asiointitapahtumat voi tämän jälkeen hahmottaa alaprosesseina. Sen jälkeen niihin voi liittää "leikkauspisteet", joissa kansalaisen kohtaa julkishallinnon edustajan, joko verkossa tai (kasvokkain tarvittaessa) toimipaikassa.
Elämänkaariajattelulla olisin odottanut ikään liityviä elämäntapahtumia: Täytän 16 v , mitä elämässäni muuttuu?, mitä viranomaispalveluja voin käyttää? Mitä tietojen saantiin/kieltoihin vaikuttavia toimia minun tulee tehdä? Mitä lupia tietojeni käytöstä voin antaa? Missä rekistereissä/järjestelmissä/palveluissa (puhelin, Kanta, pankki)/ yhdistyksissä... voin asioida/kannattaa asioida. Täytän 18 v Samat jutut. Näiden luulisi kuuluvan peruskouluopetukseen.
Elämäntapahtumalähtöisen digitalisaation edistäminen on tärkeää ja järkevää, vaikka se onkin vaikeaa ja hidasta. Esimerkiksi sillä, ettei läheisensä menettäneen tarvitsisi huolehtia jokaisesta asiaan liittyvästä tahosta ja prosessista erikseen, tuetaan hänen voimavarojaan toimia arjessaan, yhteisöissään ja yhteiskunnassa etenkin akuutissa vaiheessa. Kuitenkin näiden palvelujen yhteensovittamisen ja niiden käytön tuen toteuttaminen sekä rinnakkaisten asiointikanavien järjestäminen ei-digitaalisesti on valtava muutos ja toteutuu hitaasti askel kerrallaan. Onneksi tahtotilan tuntuu jakavan moni organisaatio, joten yhteinen suunta on jo.