Yleishyödyllisyyden vaatimus olisi hyvä säilyttää, mutta tällä hetkellä lupaprosessi on hyvin raskas ja kestää kauan.

Keräys voisi olla myös uusien ideoiden rahoittamiseen. Kuitenkin edelleen yleishyödyllisen säilytys.

Tilitysten tarkistaminen ennen kaikkea

Yleishyödyllisyyden vaatimus on tarkoituksenmukaista säilyttää. Lupa on tarpeetonta hallintobyrokratiaa, mutta valvontaviranomaisella tulisi olla velvollisuus tarkastaa ilmoitus ja tarvittaessa pyytää lisäselvityksiä ja jos tarkoitus ei ole yleishyödyllinen, kieltää keräys.

Lupamenettelystä luopuminen vähentäisi turhaa byrokratiaa, josta ei ole näytettävissä olevaa hyötyä verrattaessa ilmoitusmenettelyyn, kun yleishyödyllisyysvaatimuksesta on luovuttu.

Yleishyödyllisyysvaatimus heikentää vapautta rahankeräyksen lisäksi myös rahan lahjoittamisessa. Yksilönä tahdon itse päättää kenelle annan rahaa ja kenelle en. Jos haluamani kohde ei saa lupaa kerätä rahaa, tulee rahan lahjoittamisesta hankalaa tai käytännössä mahdotonta, ja koen tämän rajoitukseksi vapaudelleni.

Poliisihallitukselle vain lisää resursseja ja sähköiset haku&tilitysmenetelmät nopeutetusti toimintaan. Kaikki tieto julkiseen rekisteriin.

Nykyinen järjestelmä on hidas ja byrokraattinen, eikä virallisilla järjestöillä ole aina aikaa tai kiinnostusta järjestää keräyksiä. Yleishyödyllisyyden vaatimuksen sijaan voisi olla lista kielletyistä kohteista, sillä ihmisten näkemys "yleishyödyllisestä" lahjoittamisesta voi vaihdella suuresti. Tietenkin tilitysvelvollisuus on oltava, jotta rahan lahjoituskohde voidaan jäljittää.

Nykyinen käytäntö on mielivaltaista lain tulkintaa

Yleishyödyydestä ei tule luopua. Tilityksestä julkinen, ellei jo ole.

Helpottaisi esim. koulujen ja muiden vastaavien tahojen rahankeräystä. Toisaalta ei pitäisi luopua yleishyödyllisyyden periaatteesta, koska muuten rahankeräys olisi aika villiä viidakkoa ja mahdollistaisi väärinkäytöksiä sekä heikentäisi valvontaa.