Kannatan pilottikokeiluja. Hyviä ideoita syntyy paljon, mutta tarvitaan konkretiaa. Kokeilua oikeassa elämässä, jotta selviää millaisia muutoksia milläkin tasolla olisi tehtävä, jotta asiat muuttuisivat. Ottaisin toiminnan kohderyhmiä mukaan suunnitteluun vahvemmin. Monenlaista hyvää ja kaunista on etuoikeutettujen ihmisten norsunluutorneissa kehitetty. Niiden käytöntöön tuominen onkin sitten osoittanut, että maailman kuva on erilainen esim. kadunmiehellä ja suunnitelma osoittautuukin erittäin hienoksi, vaan ei ollenkaan toimivaksi.

mielestäni enemmän on puntarissa siinä, miten julkiset hankinant ja julkinen rahoitus kehittyy.

Tutkimuksessa on tullut ilmi, että pienet toimijat (alle 10 työntekijää) kaipaavat vertaistukea, mutta heidän on ajallisesti hankala itse lähteä sitä organisoimaan. Kyse on yksinkertaisimmillaan siitä, että ihmisillä olisi mahdollisuus kokoontua ja keskustella arjen asioista. Tällaisia ovat esimerkiksi verotus, palkkaus ja henkilöasiat.

Oma kantani on se, että yhteiskunnallisten yritysten tulisi saada laadukasta yritysneuvontaa samoista paikoista, kuin muidenkin yritysten. En haluaisi eriyttää/eristää yhteiskunnallisia yrityksiä omaksi siilokseen, vaan osaksi toimivaa ja kannattavaa yrityskenttää. Siksi olisi oleellista, että ihan "perusyritysten" tukipalveluja tuottavilla tahoilla (kehitysyhtiöt, uusyrityskeskukset, ELY-keskus jne.) olisi riittävästi osaamista myös siitä, mitä yhteiskunnalliset yritykset tarvitsevat. Tämä koskee myös rahoitussektoria, kuten pankkien yritysluottopuolen henkilökuntaa jne.

Ensiksi oppilaitosten ja julkisen sektorin tehtäväksi - ainakin vetovastuu. Liiketoimintasuunnitelman tekoon löytyy apua jo nykyisistä konsultti- yms. yrityksistä. Toki tämä edellyttää sitä, että on olemassa säädöksiä tai niitä kehitetään samalla.

Kannattaisi ottaa mallia Ruotsista. Siellä hyvin resurssoitu valtakunnallinen hautomomalli. Yhtenä kantavana ajatuksena on nimenomaan verkottaa "tavallisia yrityksiä" ja yhteiskunnallisia yrityksiä

Neuvontapalveluiden eriyttäminen ei ole järkevää, tämän pitäisi olla luonnollinen osa yritysneuvontaa.

Erityisesti sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa tulisi olla enemmän yrittäjyyskoulutusta ja siinä vahvasti myös tämä yhteiskunnallinen yrittäjyys. Ehkä täydennyskoulutuksena jossain AMK:ssa pilottina oma koulutusohjelmansa nimen omaan yhteiskunnallisen yrityksen perustamista suunnitteleville. Yritysneuvontaa on aika hyvin jo saatavilla. Tietoa toki niissäkin toimiville lisää yhteiskunnallisesta yrittämisestä ja sen toiminnan erityispiirteistä ja riskeistä.

Koulutusta tarvitaan, esim. tematiikan parhaiden asiantuntijoiden aiheesta valmistelema valmennusohjelma, jota voitaisiin toteuttaa eri hautomoissa, kiihdyttämöissä ja korkeakouluissa yhtenäisesti valmentamalla ensin valmentajia tähän.

Joku markkinointitoimisto ehkä osaisi pohtia tätä. Tästä tulisi tulla tavoiteltu asema.