Uusiutuvien luonnonvarojen sosiaalinen kestävyys - tarkoittaako kenties, että niitä käytetään oikeudenmukaisesti? Esimerkiksi, ettei yhden tahon käyttöoikeus vie epäreilusti mahdollisuuksia muilta? Tai että jalostusarvoketjussa kaikki saavat kohtuullisen osansa tuloista?

Materiaalien resurssiviisas käyttö on tärkeä tavoite. Biopohjaiset tuotteet sopivat yleensä erittäin hyvin kierrätykseen. Kestävyystavoitteisiin voisi lisätä ilmastollisen kestävyyden. Tavoitteissa sanotaan, että vähennämme riippuvuutta fossiilisista raaka-aineista, mutta se ei yksinään takaa, että biotaloudella on positiivinen hiilikädenjälki.

Lehmän lanta on ekologinen, siitä saadaan kaasua ja lannoiitteeksi kelpaavaa sivutuotetta joka vähentää ulkomailta tuotavien lannoitteiden määrää.

On hyuolehdittava, että omaisuudensuoja kaikilta osin säilyy

Taloudellisessa kestävyydessä omistajuuden säilyminen ja myös määräämisoikeuden säilyminen omaan yksityisomaisuuteen on suojattu. Muutoin tulemme tilanteeseen, jossa määräämisvallan luisuessa muille myös omistajan vastuu ei niin motivoi tai jää hoitamatta, mikä tarkoittaa kansallisomaisuuden kannalta merkittävää tappiota.

Ellei biotalousstrategia 2020-luvulla tunnista ja tunnusta lähtökohdaksi planeetan rajoja ja ekologisen kestävyyden asettamia olemassa olomme rajoitteita, se on epäonnistunut. Kestävän kehityksen kolmen ulottuvuuden mantra edustaa 1980-luvun ajattelua ja oli aikanaan suuri voitto saada ekologinen kestävyys talouden rinnalle. Mutta aikaa ei enää ole tuhlattavaksi, ihmisen toiminta on sopeutettava luonnon kantokyvyn rajoihin, myös täällä Suomessa. Kohta 1 yllä vaikuttaa täysin mitäänsanomattomalta virkaslangilta. Kohta 2 käy järkeen, mutta siitäkin puuttuu ympäristön pilaantumisen minimointi.

Tarvitaan innovaatioita ja niiden toteutumisen seurantaa. Metsien hakkuita tulee ajallisesti rajata. Niiden ( harventamista ) ei tulisi tehdä kesällä lintujen pesimäaikoina. Se on tärkein ajankohtia luonnon uusiutumiselle esim. kasvillisuuden lisääntyminen, hyönteisten säilyvyys.

1) kenen sosiaalinen kestävyys? Ylimmän tulodesiilin vai meidän muiden. Kohdassa kaksi on mielenkiintoinen ajatuskukkanen. Onko Biotalousstrategian tavoite "... vähentää riippuvuuutta uusiutuvista - lähinnä fossiilisista - raaka-aineista." Tuossa varmaan tarvii vaihtaa uusiutuvista => uusiutumattomista

Tarkoittaako sosiaalinen kestävyys että esim. Itä- ja Pohjois-Suomi saavat osansa jalostuksen tarjoamasta töllisyydestä eivätkä ole vain raaka-aineen tuottajia (esim. metsä)?

Kiertotalous saisi olla näkyvämmin esillä

Yksittäinen teollisuudenala- vaikkapa energian tuotanto biomassosita - ei aina kykene hahmottamaan yhteiskunnallisesti, ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti laajempaa kokonaisuutta. Päättäjien on seurattava aikaansa ja tarvittaessa ohjata toimijoita oikeaan suuntaan esim. veropoliittisin keinoin. Tutkimusyhteisöjen tulisi pitää päättäjät ajan tasalla uusista mahdollisuuksista ja päätäjien tulee ohjata tarvittavat ja saatavilla olevat resurssit parhaimpina pidettyjen teknologioiden kehittämiseen.

Viennin lisäksi sellumyyntiä kuluttajapakkauksissa kotitalouksien ideanikkareiden käyttöön. Yksi suomalaisen viennin perustuote saadaan näin tutuksi kansalaisille ja luodaan mahdollisuus testata mihin kaikkeen sellua voisi käyttää ja jatkojalostaa.