Kullekin ryhmälle räätälöidyin keinoin, jokaiselle toimivat hieman eri tavat ja kanavat. Ehkä kuhunkin erityisryhmään erikoistunut asiantuntija voisi olla suunnittelemassa näitä keinoja. Mielestäni pitää silti muistaa, että vaikka osallistumiseen kannustetaankin, sen tulisi olla vapaaehtoista eikä pakottaa saa.

Otantahaastattelu esim. kouluissa. Ikääntyneille normaalit kanavat.

Peruskoulun tulee sisällyttää aihe opetusohjelmiin samoin lukioiden, ammattioppilaitosten ja kansalais- ja työväenopistojen.

Asiasta voitaisiin tiedottaa heille esim. kouluissa ja hoitokeskuksissa, joissa heille tarjottaisiin ilmastolakia koskevaa materiaalia ja sen jälkeen yhdessä kommentoitaisiin suunnitelmaa esim. oppitunnilla.

Osallistumismahdollisuus pitää tuoda näiden ryhmien yhteisöihin suoraan. Esimerkiksi lapsille kouluihin, vammaisille palvelukanaviin ja yhteisöihin, ikääntyneille myös palvelukanaviin. Julkiset, kotiin jaettavat tiedotteet ovat hyvä mahdollisuus. Lisäksi erityisryhmien suoria otantahaastatteluita kannattaa toteuttaa.

Lähestymällä ryhmiä aktiivisesti pikemminkin kuin jättää avoin kysely jollekin alustalle ja odottaa, että tuleeko niitä vastauksia vai ei.

lapsille paras kanava on luultavasti koulun kautta. Viestin ja aiheen taustan kertominen lapsille yksinkertaisesti on haastavaa, siihen kannattaa panostaa.

För barn och ungdomar borde utarbetas en skilt kommunikationsmaterial som lärare och pedagoger kunde använda sig av. Det är ju deras framtid det handlar om.

Joitakin ihmisiä voisi esim. auttaa verkon kautta osallistumisessa, jos sivustolla olisi puhelinnumero, josta saa apua palvelun käyttöön tiettyinä aikoina. Toisille ihmisille on helpompaa osallistua verkon kautta, toisille taas fyysisesti järjestettävissä tilaisuuksissa. Esteettömyys on tärkeää sekä fyysisissä tilaisuuksissa että verkon kautta osallistumisessa.

Lapset saadaan koulujen kautta, vammaiset ovat hankalmpia (järjestöt?), vanhat seuraavat paljon joukkotiedotusvälineitä.