Tieteelliset faktat (niin luonnontieteelliset kuin yhteiskuntatieteelliset) tunnustaen. Luonnon ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ovat kaiken elämän ehto ja siis ensiarvoisia, mutta eriarvoistavilla yhteiskunnallisilla ratkaisulla voidaan päätyä ojasta allikkoon. Kansalaisilla ei ole riittävästi ymmärrystä siitä, mitkä olisivat ilmaston/luonnon/luonnon monimuotoisuuden/hyvinvointivaltion/talouden kannalta järkeviä ratkaisuja. Ongelma on monimutkainen, eikä pohjimmiltaan ristririidaton, ikävä kyllä.

Muutokset hiilineutraaliin yhteiskuntaan on tehtävä luontoa kunnioittaen ja ilmastosta huolehtien. Ihmisiä ohjataan sopivia kannustimia käyttämällä. Eniten kuluttavat joutuvat luopumaan eniten periaatteella.

I första hand bör naturen och klimatet beaktas, eftersom mänskligheten är beroende av dessa. Viktigt ändå att se till att inte bördan inte blir för stor för de fattigaste och svagaste i samhället.

Hiilineutraalius ei saa perustua yksittäisten ihmisten toimiin vaan pitää noudattaa ”saastuttaja maksaa” -periaatetta. Eri kokoisilta yrityksiltä pitää vaatia yhtäläisiä päästövähennyksiä. Kompensaatiot ja päästökauppa suosivat isoja yrityksiä, joilla on vara saastuttaa.
Alueellinen omavaraisuus ruuantuotannossa luo oikeudenmukaisuutta, joten sitä pitää kehittää kuten myös hajautettua vähäpäästöistä energiantuotantoa ja siinä tarvitaan aluksi valtion tukea.

Ihmisten lisäksi myös tulevat sukupolvet ja muut lajit tulee ottaa oikeudenmukaisesti huomioon: emme voi tuijottaa vain tämän sukupolven lajikumppaneidemme etua.

Saavutettavuus on tärkeä muistaa. Tällä hetkellä moni haluaisi siirtyä ilmasto ystävällisempään elämään, mutta esim. maaseudulla julkinenliikenne ei ole yhtä saavutettavissa kuin kaupungissa. Luonto ja ilmasto pitää muistaa kaikissa päätöksenteossa. Rahalla ei voisi enää ostaa vapaalippua.

Jospa nyt lähdetään ensinnäkin noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, joihin on sitouduttu. Kuten maisemaan ja kultturiperintöön liittyvät sopimukset. Tuulivoimaloiden sijoittaminen siten, ettei ihmisten elinkeinot ja asumisen mahdollisuudet kotiseudullaan vaarannu eikä luonnon arvot vaarannu. Hiilineutraalisuustavoitteiden kannalta ei ole eduksi, jos ns. ekologinen jälleenrakentaminen ei ole todellisuudessa ekologista. Kärsii myös hyvien hankkeiden maine jos jossain toimitaan törkeästi, kuten Suomessa nyt toimitaan. Maanomistajat eivät Suomessa tyypillisesti ole mitään rikkaita porhoja, josten jos vähästä maaomaisuudesta pakkolunastetaan vaikkapa sähköverkkojen alle jäävää maata, tai maa menetetään akkuteollisuutta palvelevalle kaivokselle joka tuhoaa myös pohjavesiä ja muuta ympäristöä.... on vaikea löytää oikeudenmukaisuutta tällaisesta toiminnasta. Eli luonnon ja terveellisen elinympäristön kunnoittaminen on sovitettava myös ilmastotoimiin. Maatalous on nyt silmätikkuna, tässäkin pitäisi miettiä biotalouden tutkimus- ja kehittämistoimintaa avuksi eikä syyllistämisprojekteja.. Vesistön ja pohjavesien suojelua ei pidä unohtaa ilmastotoimien nimissä, ei myöskään kulttuurihistoriallisia aineettomia arvoja.

Alueellinen ja ikäryhmittäinen tasapuolinen kohtelu. Jos vaikuttaa elinkeinoon, tukea siihen että voi siirtyä uuteen.

Täydellinen oikeudenmukaisuus on vaikea toteuttaa. Toisilla on enemmän varaa ja mahdollisuuksia kuluttaa ja muuten tuottaa enemmän päästöjä, joten he joutuvat myös leikkaamaan enemmän. Myös toiset alat ja tuotannot ovat ilmastolle haitallisempia, joten niitä täytyy leikata enemmän. Tärkeintä olisi päätöksenteossa kiinnittää aina ensimmäisenä huomiota päätöksen ympäristövaikutuksiin ja vasta sitten muihin asioihin. Muutoksia tulisi alkaa tehdä heti, jotta ehdimme sopeutua niihin ennen kuin kriisi on pahimmillaan.

Oikeudenmukainen siiirtymä on keskeistä kestävyyden kannalta. Se turvaa ihmis-ja perusoikeudet myös niissä tapauksissa joissa ilmastonmuutoksen hillinnän takia on pakko tehdä muutoksia yhteiskuntaan.